Lukupäiväkirja:
30.11
Kirja jota luen on Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Sen juoni kulkee Matin, Helenan ja heidän riitansa ympärillä. Teoksessa kerrotaan siitä kuinka yksikin ylilyönti voi muuttaa paljon ja siitä kuinka pakkomielteiseksi voi itsensä ajaa.
Pidän kirjan kirjoitus tyylistä ja siitä kuinka kirjoittaja on päässyt henkilöiden päiden sisälle ja avannut sen myös lukijalle todella hyvin. Lisäksi ihastuin tyyliin, jossa kantaa otetaan monen henkilön näkökulmasta. Sota-aikaiset lisäykset ovat mielestäni hiukan sekavia enkä aina saa kiinni niiden tarkoituksesta, muuten kirjoitus on selkeää ja kiinnostavaa.
Veikko Aaltonen on ohjannut romaanista elokuvan, joka sai ensi-iltansa 2004. Aion katsoa elokuvan, kun vain saan ensin kirjan luettua.

30.11
Matti
Perhe oli hänelle kaikki kaikessa. Mutta mitä tapahtuu kun menettää sen mitä on pitänyt kaikista tärkeimpänä? Päivät kuluvat sumussa eikä hän pysty ajattelemaan. Hän siirtää juoksemalla surun ja pahanolon liikkeeksi, se helpottaa jonkun verran.
Juostessaan pientä pihakatua hän näkee punaisen omakotitalon. Päässä jysähtää, tuo talo on saatava. Mutta miksi? Hän on asunut koko pienen elämänsä kerrostalossa. Eniten häntä kiehtoo sen helppous. Sitten hänen mieleensä palautuu kuinka Helena niin tohkeissaan kertoi omasta talosta. Hän päättää hankkia talon.
Hän rakentaa toimintasuunnitelman johon kuuluu perheen takaisin saaminen talon avulla. Hän tutkii ja selvittää kaiken mikä vain vähänkin liittyy omakotitaloihin.
Pian selviää karu tosiasia: raha ei tule riittämään millään, on pakko hankkia lisätienestejä. Hän alkaa hieroa ja rahan puutteessa päätyy laajentamaan eroottisiin hierontoihin, välittämään varastettua tavaraa ja myymään melkein kaiken irtaimistonsa.
Päivät vierivät tasaisesti ja raskaasti ohi: töistä kotiin, hierontaa, lenkki ja nukkumaan. Loppuun palaminen on vain ajan kysymys.
"Lohdutin itseäni, ettei taloidea ollut haihattelua. Taloidea oli sähköä jauhava generaattori, yötäpäivää liikkeessä pitävä kone. Tämä idea ei syönyt vaan syötti miestä."
6.12.
Luin kirjan loppuun. En tarkalleen tiedä mitä siitä ajattelisi. Teoksen edetessä huomaa kuinka Matti alkaa seota entistä enemmän. Alun nyrkistä jolla Matti löi Helenaa on kasvanut ja kasvaa kokoajan isompi ja isompi. Teksti muuttuu ehkä vähän vaikeampi lukuiseksi, ainakin Matin näkökulmista, johtuen sekavasta mielentilasta. Kirjan loppupuolella ääneen pääsee paljon ne, he ja uusina hahmoina välittäjä, viranomainen ja veteraani. Onneksi, sillä luulen että kirjasta tulisi todela raskas ilman heidän hieman hupaisia letkautuksiaan ja ajatuksiaan.
Lopussa Matin hahmo tuotti pienen pettymyksen hirveillä teoillaan. Toisaalta pidin Matista todella paljon ja hän sai minut tuntemaan sympatiaa itseään kohtaan. Ehkä olinkin enemmän pettynyt toimintaan kuin itse hahmoon. Loppu oli aika raskas ja jäi vähän surkea olo, mutta toisaalta pidin siitä että se oli realistinen eikä samanlainen kuin satujen ainaiset onneliset loput.
"Viha on turvallista, se piirtää rajat.
Rakkaus on turvatonta, se häivyttää rajat.
Anteeksi anto on vaarallista, se laskee aseet.
En laske aseita. Piirrän rajat. Mutta sen talon katson."
6.12.
Romaani oli kaikenkaikkiaan todella hyvä, pidin erityisesti siitä kuinka hiukan raskasta teksitä oli höystetty hauskoilla oivaluksilla ja siitä kuinka teos herätti paljon tunteita, eniten sääliä ja myötätuntoa. Miinuksena sanoisin sen, että kirjassa ei ollut kauheasti kohtia joissa kerrotaan Helenasta ja hänen ajatuksistaan, tällätavoin hän jäi hiukan etäiseksi, vaikka oli kumminkin yksi merkittävimmistä hahmoista. Lisäksi minua hiukan hämmästytti se, että Sinille ei oltu kirjoitettu yhtään omaa lukua, vaikka muuten teoksessa käsiteltiin asioita aina veteraanista, kiinteistövälittäjään.
Tehtävä oli mielestäni mukavaa vaihtelua normaaliin opiskeluun ja oli kiva jakaa omia mielipiteitään ja ajatuksia. Tehtävä antoi tarpeeksi haastetta tuottaen samalla vähän stressiä, joka tosin riippuu varmaan hyvin paljon ihmisestä.
Kaiken kaikkiaa pidi kirjasta Juoksuhaudantie hyvin paljon, sillä se oli koukuttava, mielnkiintoinen ja hauska. Nostan hattuni kirjailijalle, joka on kirjoittanut jotain näin hienoa.
-Senni
